Olipas lyhyt joulu. Mutta oikein rauhallinen siitä huolimatta. Hyvää ruokaa, läheisiä ja vähän lahjojakin. Lunta kaipasin, se kuitenkin tekee joulutunnelmasta täydellisen. Hieman oli karua, kun jouluaattona satoi vettä ja maa oli ruskea. Ei näkynyt lasilyhtyjä eikä tuoksunut pakkanen. Pakkanenhan nimittäin tuoksuu :)
Joulu on ohi, mutta piparkakkulinna pysyy vielä hetken ikkunalaudalla.
Vuoden ensimmäisen joulukonsertin kunnian sai tänä vuonna Laura Närhen ja UMOn joulukonsertti kauniissa Vantaan Pyhän Laurin kirkossa lauantaina.
Pidän Laura Närhestä. Minusta hänen Suuri sydän -soololevynsä on hyvä. Siksi tietysti odotin paljon.
Lauran ääni ei oikein soinut joululauluissa. Se voi myös toki johtua siitä, että Pyhän Laurin kirkon akustiikka ei ole mitään verrattuna Temppeliaukion kirkkoon, jossa kävimme pari vuotta sitten kuuntelemassa Emma Salokoskea ja UMOa. Tai sitten äänentoisto ei toiminut. Ääni (niin laulu kuin soittimet) oli jotenkin raaka. Mutta konsertti parani loppua kohden. Laura lauloi omalta levyltään Mä annan sut pois – ja Suuri sydän -kappaleet, joista varsinkin ensin mainittu oli aivan mahtava. Siinä oli täysin erilaista äänenkäyttöä kuin joululauluissa, mikä saattaa johtuu siitä, että se on Lauran oma laulu, jota hän on laulanut satoja kertoja.
Kaunis kirkko, tunnelmallinen puolitoistatuntinen ja toteamus, että varsinkin suomalaiset joululaulut ovat loppujen lopuksi aika vaikeita laulettavia. Hieno joulunodotuksen aloitus kaikesta huolimatta.
On ollut viime viikkoina aivan järjetön väsymys. En edes jaksa lukea blogeja, joiden uudet kirjoitukset vilkuttavat tuossa selaimen oikeassa reunassa. Tuntuu, että muotiblogit ovat jotenkin niin pinnallisia, että niitä ei jaksa lukea. Aina vaan uusia vaatteita. Ja sisustusblogit – jotenkin se uusien sisustustavaroiden ostaminen saa ajattelemaan, että miksi. Turhaa design-krääsää, jota ilman tulisi aivan hyvin toimeen.
No, tämä nyt on jokin marraskuinen vaihe. Palaan jossakin vaiheessa taas lukemaan noita blogeja, koska niistä saa kuitenkin inspistä. Nyt on kuitenkin aika pienelle tauolle, luulisin.
Siihen asti voin katsella tätä kuvaa. Silmä lepää.
Tallinnassa voi näköjään viettää ihan rentouttavan loman ilman shoppailua.
Rentoutus alkaa sillä, että istuu laivamatkan Business loungessa, poissa hälinästä. Kun pääsee hotellille kello 11, huone on jo valmiina, joten matkalaukun voi jättää sinne eikä tarvitse raahata sitä ympäri kaupunkia.
Raikkaassa ilmassa kävely kohti lounasravintolaa tekee hyvää parin tunnin laivassa istumisen jälkeen. Kaupat ovat auki, mutta tuntuu rauhalliselta vain kävellä niiden ohi, ei edes tee mieli mennä sisään.
Ravintolasta löytyy hiljainen kulmaus, jossa maukas kolmen ruokalajin ateria täyttää vatsan sopivasti.
Hotellille palattua voi ottaa maittavat unet ennen kasvohoitoa, jonka jälkeen on niin rentoutunut, että nukahtaa uudelleen hotellin pehmeiden peittojen alle.
Illalla onkin sitten aika tutustua uuteen ravintolaan, jossa on hämyisää ja tunnelmallista. Maistelumenuun 6 ruokalajista osa on erittäin maukkaita, toiset ehkä vähän vähemmän. Illallisen jälkeen seurueen miehet jatkavat iltaa vielä hotellin ylimmän kerroksen baarissa, naisten mennessä jo uusille unten maille. Hotellin ikkunasta aukeava näkymä on kuin suoraan jostakin isommastakin suurkaupungista.
Seuraavana aamuna herää hyvin nukutun yön jälkeen, kun oveen koputetaan. Illalla oven kahvaan jätetty aamiaistilaus saapuu huoneeseen. Tuoreet kroissantit, raikkaat hedelmät ja kuppi teetä sekä upea kaupunkinäkymä aloittavat aamun erinomaisesti.
Aamiaisen jälkeen voi pulahtaa kylpyyn ja nauttia pidennetystä huoneenluovutuksesta. Vielä ennen laivan lähtöä takaisin kotiin on aikaa käydä kokovartalohieronnassa, joka rentouttaa mukavasti kaikki tietokoneilusta kipeytyneet lihakset.
Kun istuu kotimatkalla laivassa, voi hyvillä mielin todeta, että ei tullut ostettua yhtäkään vaatekappaletta tai kenkää eikä juossut hulluna ympäri Tallinnaa. Pystyi kerrankin vain olemaan, kiireettömästi ja rauhassa. Nauttimaan hetkestä.
Linnanmäen valokarnevaalin päätösilotulitus kuului ja näkyi pitkälle.
Koko viikko aikauslehtien katselua ja analysointia ottaa yllättävän koville. Luennoitsijamme, johtava kansainvälinen aikakauslehtitutkija Sammye Johnson Trinityn yliopistosta Teksasista, kertoi meille mm. amerikkalaisten aikakauslehtien historiasta ja kehityksestä sekä siitä, miten aikakauslehdet vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen, sosiaalisiin arvoihin ja kulttuuritrendeihin. Hän oli ottanut mukaansa varmasti 50 eri lehteä, joita hän kävi läpi. Ja joiden konsepteja, kansia ja visuaalisuutta me analysoimme. Aikamoinen pläjäys saada eteensä yhtäkkiä tuollainen määrä lehtiä. Täytyy kyllä todeta, että suomalaisten aikakauslehtien taso on kova, ainakin visuaalisuudessa ja paperin laadussa. Oli aikamoisia lehtiä nimittäin osa.
Viikon keskivaiheilla meidän piti tuoda tunnille oma mielilehtensä sekä sellainen lehti, josta ei pidä. Viikon loppupuolen tehtävänä oli luoda uusi lehti, jokin vielä toteuttamaton konsepti, ja taittaa se visuaalisesti. Se oli kivaa, mutta aikaa vievää.
Nyt on vähän väsähtänyt olo, mutta siihen auttaa viikonloppuloma Tallinnassa. Voi vaan nukkua ja syödä :)
Erityisen hauska on mielestäni tuo "Pitsa ja keksit samassa paketissa" -mainos. Oikeesti?
Meille tulee töihin järkyttävä määrä lehtiä!
Sinänsä ihan kiva, varsinkin kun nyt opiskelee aikakauslehden suunnittelua, mutta silti. Kamalaa paperin tuhlausta :)
Mahtavaa, kun maidostakin tehdään designia. Tai no ei itse maidosta vaan purkista. Aika hienoja. Eero Aarnion lehmä on ihan paras.
“Suomalaisen muotoilun huippujoukko loi Valion designmaidot. Marraskuussa kauppoihin saapuvat Valion designmaidot. Kahdeksan suomalaista muotoilijaa on luonut näkemyksensä maidosta Valion perus- ja luomumaitotölkkeihin. Muotoilijat ovat Eero Aarnio, Tuomas Erikoinen, Klaus Haapaniemi, Kristiina Lassus, Jenni Reuter, Paola Suhonen, Oiva Toikka ja Tiia Vanhatapio. Muotoilijoiden työt ovat kunnianosoitus suomalaisilla perhetiloilla tuotetulle suomalaiselle maidolle.”
Äiti kävi yhtenä iltana piipahtamassa ja toi jostakin matkan varrelta ruisleipää. Se oli niin hyvää, että meni melkein kokonaan samana iltana. Kyytipojaksi leipä sai musta- ja punaherukoita.
