Hyviä aaltoja

August 29th, 2010

Viikko taikkilaisena takana (niin ja Aaltolaisena). Aivan mahtavaa! Vaikka mitään ihmeellisempää ei olekaan vielä tapahtunut. Mitä nyt käyty koulunalotuspiknikillä, tehty ensimmäinen ryhmätyö (juostu ympäri koulua valokuvaamassa “Kadonneen kahvinkeittimen arvoitus”-sarjakuvaa), kuunneltu toisten portfolioesittelyjä, syöty kasvisruokaa neljänä päivänä, puhuttu englantia enemmän kuin ties mihin naismuistiin, saatu kaikenlaista tietoa niin paljon, että ei meinaa pysyä perässä, oltu get-togetherissä opejen kanssa ja tutustuttu säveltäjäopiskelijaan, joka kiinnostui mun laulutaustasta, todettu, että meidän vuosikurssilaiset on ihan sikakivoja ja… todettu, että mä haluun jäädä ikuiseksi opiskelijaksi TaiKiin.

No, katotaan muuttuuko mieli, kun ekat kurssit alkaa…

Linnunrata on muuten hurjan kaunis

August 25th, 2010

Ei sitä voi sanoin kuvata. Mutta yritän kuitenkin.

Perjantai-ilta klo 20.40. Lähtövene paukauttaa lähtömerkin. Tuuli tarttuu purjeisiin, kapteeni huutaa “purjeisiin veto”. Matka alkaa. Vene liikkuu vauhdilla eteenpäin. Miehistö pinnamiestä ja kapteenia lukuunottamatta istuu reunalla mahdollisimman paljon veneestä ulkona, jotta vene saadaan suoraksi. Kaikilla on adrenaliini korkealla. Nyt kisataan.

Aallot lyövät kumisaappaisiin. Istun reunalla kuin pikkuinen silli suolapurkissa, parin miehistön jäsenen välissä. Päälläni on alusasu, välikerrasto ja vedenpitävät purjehdusvaatteet. Päässä pipo, käsissä hankat ja kumisaappaissa villasukat. Ei ole enää kovin lämmin, kesä alkaa kääntymään syksyyn.

Ilta alkaa pimentyä ja tähdet syttyvät taivaalle. Nojaudun veneen kannelle ja katson ylös. Löydän Otavan ja pari muuta tähtikuvioita, joiden nimeä en enää muista. Osa miehistöstä käy filosofista keskustelua kuun, auringon ja maan kiertoradoista. Hengitän raikasta meri-iltaa sisääni. Hetki on täydellinen. Spläsh! Vene osuu aaltoon, jota kippari ei kerkiä väistämään. Suolainen vesi roiskuu suoraan kasvoille ja löytää tien kauluksesta sisään. Nice. Onneksi vesi ei kerkiä syvälle ja saan kuivattua kauluksen.

Kello 23. Käymme kiivasta taistelua toisen veneen kanssa Helsingin Kasuunin herruudesta. Miehistö hurraa, kun toinen vene tekee virheliikkeen ja saamme kunnon etumatkan. Mahtavaa yhteishenkeä. Katselen ympärilleni. On melkein säkkipimeää. Veneen kummallakin puolella näkyy kilpakumppaneiden valoja ja takanamme on vihreä valomeri veneiden etuvaloista. Ympärillämme on kymmeniä samanlaisesta tunnelmasta nauttivia ihmisiä, omissa veneissään, jokaisella tavoitteena pitää purjeet niin hyvässä trimmissä, että matka kohti Tallinnaa olisi mahdollisimman nopea. Hieman kauempana Tallinkin alus matkaa kohti Helsinkiä.

Kello 01. Linnunrata on suoraan yläpuolellani. Kaupungissa ei näe sellaista määrää tähtiä. Linnunrata on huumaavan kaunis. Sitä tajuaa kuinka pieni ihminen on. Tiedän, että minun pitäisi luultavasti hieman pelätä, koska olen keskellä Suomenlahtea, täydessä pimeydessä, valtoimenaan pauhuava meri ympärilläni. (Minä kun en pidä syksyn pimeistä illoista ulkona). Mutta meri on jotenkin rauhoittava. Ja minä nautin purjehtimisesta enemmän kuin osasin edes kuvitella. Niin mahtavaa!

Klo 01.30. Kylmä alkaa päästä vaatteiden läpi ja menen sisälle laittamaan lisää vaatetta. Virhe. Aallot ovat niin isoja, että vene keikkuu aika lailla. Sisällä ei pysy pystyssä ja tasapainoaisti sekoaa. Kun pääsen takaisin kannella, olen merisairas. On paha, hieman oksettava olo. Istun kannella jalat kohti keulaa, hengitän syvään ja tuijotan pimeään jonnekin kohti näkymätöntä horisonttia. Yritän hakea kiintopistettä. Kädet ovat jo läpimärät, koska aallot pääsevät roiskumaan kannelle aina silloin tällöin.

Klo 02. Keittiömestarimme on lämmittänyt miehistölle lihapiirakat. Kuuma piirakka lämmittää käsiä ja maistuu niin hyvälle. Karkit ja suklaa kiertää kädestä käteen ja vettä kuluu. Paha olo alkaa muuttaa muotoaan ja pian tunnen väsymyksen valtaavan niin mielen kuin kehon. Tuijotan pitkään vain eteenpäin, kohti edessä menevien veneiden valoja.

Tallinnan kaupungin silhuetti on… valoisa. Tuhannet valot toivottavat meidät tervetulleeksi. Lähellämme alkaa näkymään enemmänkin veneitä, maaliviiva ei ole kaukana.

Klo 03. Etsimme kiikareiden avulla maalipoijua. Joku huomaa sen vain parin venemitan päässä edessämme. Kaikki huutavat kilvan. Käännä ylös. Eikun alas. Älä aja sitä päin!

Klo 03.03.05. Ylitämme maaliviivan; poijun ja maaliveneen välistä. Maalivene töräyttää torvea ja kirjoitamme kellonajan ylös maaliraporttia varten. Miehistö taputtaa ja alkaa spekulaatio siitä, kuinka pärjäsimme.

Vene kiinnitetään Tallinnan vierassatamaan. Pakkaamme purjeet ja selvitämme köydet. Hieman alkaa jo väsyttää. Taktikko vie maaliraportin kilpailutoimistoon ja tuo takaisin pullon kuohuviiniä. Kapteeni korkkaa pullon ja juomme vuorotellen kylmää skumppaa maaliinpääsyn kunniaksi. Tai no minä juon omasta mukista, koska flunssaisena en halua tartuttaa muita.

Klo 05.00 rojahdan Pirita Spa-hotellin pehmeälle patjalle. Osa miehistöstä nukkuu veneessä, osa sataman vieressä olevassa hotellissa. Olen niin väsynyt, etten herää edes siihen, kun mieheni tulee parin tunnin päästä huoneeseen oltuaan poikien kanssa oluella hotellin 24h auki olevassa kasinossa.

Sain ensimmäisen purjehduspalkintoni. Olimme kuudensia 32:sta veneestä. Yhteensä kisaan osallistui noin 170 venettä, mutta meidän sarjassa oli veneitä oli 32. Ja koska kuusi ensimmäistä venettä sai palkinnon, löytyy astiakaapistamme nyt kaksi Helsinki Tallinna Race-mukia.

En ihan nyt ymmärrä

August 13th, 2010

Mun iPhonessa on ollut ihan pirunmoisia ongelmia sen jälkeen, kun päivitin  softan 4.0:aan. Puhelin on hiiidaaaasssss. Todella. Takkuaa, jumittaa, tahmaa. Apple ei kuulemma tee asialle mitään. Eikä missään voi päivittää softaa takaisin vanhaan, millä ongelmat varmaan poistuisi. Viimeisin ongelma on akun lataaminen. Lataan akun illalla täyteen, menen nukkumaan ja totean aamulla 9.30, että jahas, kello ei ole herättänyt. No mutta ohhoh, puhelin onkin mennyt pois päältä. Täysi akku on tyhjentynyt yön aikana. Ja kun yritän ladata, ei puhelin ota virtaa vastaan.

Applen laitteistot menee huonompaan suuntaan, mitä enemmän ihmiset niitä ostelee. Kun Mac ja muut ei ollut vielä valtavirtaa, niin kyllä toimi nätisti.

Mutta paras on tää Applen sivuilta löytyvä huollon Usein kysyttyjä kysymyksiä- sivulla oleva kysymys ja sen vastaus:

Kysymys: Olen huolissani siitä, ettei käytössäni ole puhelinta iPhonen korjauksen aikana. Mitä vaihtoehtoja on tarjolla?
Vastaus: Jos käytettävissä on toinen GSM-matkapuhelin, voit asettaa SIM-kortin siihen ja käyttää sitä sillä aikaa, kun iPhone on huollossa. Näin voit vähentää iPhonen huollon aiheuttamia hankaluuksia.”

Haloo, eikös kysymyksessä just ollut, että mitä jos käytössäni ei ole puhelinta? Ja vastauksessa on, että jos käytettävissä on“. Siis what? Mitäs jos käytettävissäni ei ole toista GSM-matkapuhelinta? Siihen ehkä haluaisin vastauksen. ARGH! Mahtava yritys kiertää se, ettei tarvitse sanoa, että “meiltähän et muuten mitään puhelinta saa huollon ajaksi”.

Ehkä kohta menee hermo Appleen. Ettekö edes te vois pitää yllä hyvää palvelukulttuuria?

Muotibloggaaja

August 11th, 2010

Leikin nyt 15 minuuttia muotibloggaajaa.

Ostin tänään Ril’sin kengät -50 % alennuksella. En ollut edes tiennyt, että Ril’s valmistaa kenkiä. No, suomalaista työtä on hyvä tukea. On muuten supermukavat jalassa, vaikka korkoa löytyykin.

Hain myös uudet silmälasini. D&G. OMG :) Joo, kivat on, on vaan taas vähän lisää tota miinusta, niin menee hetki totutteluun. Ei ihan vielä silmät tarkenna tarpeeksi nopeasti, joten välillä tuntuu kuin olisi jossain 3D-leffassa.

Ja sit mä ostin elämäni ekan mineraalimeikin. Kaikki on noita hehkuttanut, joten ajattelin kokeilla itsekin. Ei oo muuten ihan halpaa. Pelkkä toi huisku maksaa maltaita. No, puolentoista viikon päästä alkaa opiskelut, ja sitten ei ostetakaan mitään parin kuukauteen.

Joo, en leiki enempää muotibloggaajaa. En oo siinä kovin hyvä :)

Joka vuosi sama juttu

August 4th, 2010

On se vaan kumma, kuinka ne samat ajatukset valtaa mielen joka kerta tässä kolmannen/neljännen päivän kohdalla. Eli syksyn laulukurssi alkoi ja maanantai oli taas se pahin päivä.

“Oon huono, en osaa mitään, muut on parempii.”

“Miks noita ohjataan enemmän kuin mua?”

“Miks asioita pitää vatvoa, eikö voida mennä eteenpäin?”

“Miks mä sain laulaa vaan kerran ja muut pari kertaa?”

Itsetunto on NIIN kovilla näillä laulukursseilla. Ja sen tajuaminen, että muilla on ollut aikaa ja kunnianhimoa hioa omaa osaamistaan taas valovuosia eteenpäin, tuntuu pahalta. Mä junnaan paikallani ja kuulen ne samat asiat joka kerta. “Leuka alas, asento taakse, ilmettä kasvoille.”

Miks ihmeessä pitää sitten aina mennä tolle kurssille?

Niinpä.

No, tänään on viides päivä eli tänään pitäisi tuntua jo paremmalta. Eiku eipäs, tänäänhän oli se päivä, kun keskustellaan open kanssa siitä, että mitä oikein haluaa tehdä laulamisen kanssa. Kuudes päivä tais olla se parempi.

Oon hyvä, osaan laulaa, oon kaunis. Just.

Oon mennyt oikeesti eteenpäin. Just.

Osa tekee musiikkia työkseen, joten niiden pitääkin olla hyviä. Just.

Onneks on vielä tää viikko lomaa jäljellä :)

Ai mitä herkkua.

August 1st, 2010

Ihan parasta kesäruokaa on salaatit. Kevyttä, mutta kuitenkin ruokaisaa. Ja niin värikästä.

Iltahupia

July 29th, 2010

Oi, oi, Lintsin Mustekala olikin vielä tallella! Se on vaan viety ihan uuteen paikkaan, jota ei huomaisi olevankaan ellei vuoristoradalta sitä sattuisi näkemään. Ihan paras laite.

Elisaari torstaina klo 21.00

July 23rd, 2010

Elisaaren idylliä punaisine mökkeineen ja pikku lampaineen. Sielu lepää.

Kuvareportaasi Barcelonan reissusta

July 18th, 2010

Ensimmäinen asia, joka huomattiin, oli kuumuus. Ja sitä jatkui koko viikon. Onneksi hotellissa oli ilmastointi, joten pitkän päivän jälkeen oli mukava palata viileään huoneeseen.

Barcelona on upea kaupunki, samalla saa sekä kulttuuria, historiaa että rantaa. Ruoka on saman hintaista kuin Suomessa (kun lisää tipit ja kateleivät), mutta viini ja olut oli jälleen kerran käsittämättömän halpaa.

1. päivä

Laukut purettuamme ja pienet päiväunet otettuamme lähdimme katsoaan vanhaa kaupungia, Barri Gòticia, josta löytyi mm. La Seu, katedraali, jonka hienolla sisäpihalla tepasteli hanhia.

Port Vell, “vanha” satama – palmujen reunustama rantabulevardi. Täältä löytyi myös kalliit huviveneet, akvaario, leffateatteri, ostoskeskus ja erilaisia baareja.

L’Aquàrium – ehkä hieman ylihinnoiteltu akvaario, jossa hieno “kala-allas”.

Barcelonassa oli todella paljon kenkäkauppoja.

Ensimmäisen päivän illallinen: Taller de Tapas

2. päivä

Toinen päivä oli todellinen Gaudí-päivä. Kierrettiin kaikki Gaudín perusnähtävyydet.

Casa Batllò

La Pedrera – huikean hieno katto.

Sagrada Família – ei käyty sisällä, turisteja oli PALJON, ja remonttimiehet oli täydessä touhussa.

Parc Güell – hieno Gaudín suunnittelema puisto. Laittomat kauppiaat kaupitteli erilaisia viuhkoja ja hattuja, ja jossain välissä juoksivat kovaa vauhtia poliisiautoa pakoon.

Pikkuisia leipä- ja leivosputiikkeja oli paljon.

Barceloneta – ja sitä rantaahan riitti. Hiekka oli kuumaa, mutta käveltiin silti paljain jaloin.

Lounas: Melic del Gòtic

Iltapala: Cavamar

3. päivä

Vuokrattiin auto ja ajeltiin Montserratiin. Montserrat on vanha luostarialue kilometrin korkeudessa (n. 50 km Barcelonasta). Päästiin myös vähän patikoimaan, kun noustiin köysiradalla 1200 metriin katsomaan Sant Joanin erakkoluolaa. No, ei vienytkään köysirata ihan perille asti vaan piti vielä tukahduttavassa kuumuudessa nousta vartin verran ylöspäin. Mutta pakkohan se oli kävellä perille asti, kun kerta sinne asti oli päästy. Aivan mieletön paikka koko Montserrat, todella upeat näkymät ja hienot kalliomuodostelmat.

Montserratista palattiin takaisin Barcelonaan, ja kun oltiin päästy korkeiden paikkojen makuun, niin noustiin autolla suoraan 550 metriin Tibidabon “vuorelle”, jossa oli huvipuisto ja Sagrat Cor -kirkko. Erilaisissa vuoristoratavempaimissa olisi varmaan ollut aika huikeaa, koska näkymät oli mahtavat yli Barcelonan, ja joka suuntaan.

Illalla käytiin katsomassa Font Màgican kuuluisaa musan ja valoefektien tahdissa tanssivaa suihkulähdettä. Suihkulähteen ympärille oli kerääntynyt todella paljon ihmisiä. Ehkä suihkulähdettä hienompi oli sen vieressä oleva Katalonian kansallismuseo ja sen upeat suihkulähteet.

Illallinen: La Flauta

4. päivä

Köysiratajunalla ja gondolihissillä noustiin Montjuiciin, joka on iso puistomainen kukkula kansallismuseon vieressä/ympärillä. Siellä oli mm. Castell de Montjuic (Barcelon linna) ja olympiastadion sekä erilaisia museoita.

Museu Nacional d’Art de Catalunya (MNAC)

Fundació Joan Miró

Montjuicista metroiltiin Museu d’Art Contemporani de Barcelonaan (MACBA) sekä Centre de Cultura Contemporània de Barcelonaan (CCCB)

5. päivä

Lisää puistoja.

Park de la Ciutadella – hieno suihkulähde.

Park Zoològic – iso eläintarha, jossa oli kivoja delfiinejä ja söpöjä leijonia.

Port Olímpic – vuoden 1992 olympialaisiin tehty ranta-alue. Paljon ravintoloita, baareja ja iltaklubeja sekä upea hiekkaranta.

Lounas: El Cangrejo Loco -  todella herkullista tuoretta kalmaria.

Illallinen: hotellimme Michelin-tähden saanut GAIG Restaurant. Ihan ok, tarjoilijoita oli taas hurja määrä. Ruoka oli ihan hyvää, mutta skandinaavinen ruoka vaan on niin parasta.

6. päivä

Toiseksi viimeisenä päivänä tutustuttiin La Pedreran sisätiloihin ja kattoterassiin, joka oli siis huikea. Lisäksi vierailtiin Picasso-museossa (Museu Picasso), joka oli ehkä vähän pettymys, koska siellä ei ollut yhtään niitä Picasson kuuluisimpia teoksia.

Iltapäivällä kierreltiin erilaisia pikkukatuja, juotiin cavaa ja odoteltiin illan jalkapallomatsia. Ehdittiin nauttimaan myös hotellin uima-allasalueesta.

Espanja sitten voitti jalkapallon MM-mestaruuden ja se kuului. Torvet soi ja porukka oli ihan fiiliksissä.

Illallinen: CDLC – lounge, klubi ja ruokaravintola Port Olímpicin rannalla. Olisi ollut tarjolla mm. shiatsuhierontaa. Aika “posh”-meininki. Illallisen jälkeen käveltiin rannalla vesirajassa. Vesi oli lämmintä, mutta ah niin virkistävää.

7. päivä

Viimeisen päivän aamuna käytiin hieman shoppailemassa Glòries-ostoskeskuksessa ja samalla nähtiin Torre Agbar.

Ja ihan viime minuuteilla ennen lentoasemalle lähtöä kävimme hienolla sairaala-alueella, jonka turistialue oli ikävästi  mennyt kiinni jo aikaisemmin. No, käveltiin sitten valkotakkisten seassa ympäri aluetta. Hospital de la Santa Creu i de Sant Pau.

Hieno reissu, hieno kaupunki. Kuudessa ja puolessa päivässä kerkesi näkemään todella paljon.

Niin, ja  hotellimme oli Cram. Neljän tähden hotelli, jossa sattui sunnuntaina vesiputken rikkoituminen. Ei suihkua aamulla, ja kuuma vesi palasi vasta illalla. Kannoimme vettä lähikaupasta, jotta saatiin pestyä hampaat :) Että sellaset neljä tähteä. No, saimme hyvitystä hinnasta, kun pyysimme, joten osasivat hoitaa kuitenkin asiakaspalvelun.

Erikoinen näky

July 1st, 2010

Kyllä se näköjään ruoho kasvaa asfaltinkin keskellä. Hienoa, että luonto ei anna periksi, vaikka keskellä kaupunkia ollaankin.

On niin erikoisen tasainen pyöreä pläntti, että siitä piti ihan kuva ottaa.